22.5.2017

Tilanne päällä

21.5.2017
Harjoiteltiin peruskurssien ohjaajaporukan kanssa pelastuksia ja tilannehallintaa. Mentiin vähän samalla kaavalla kuin Brännskärissä pari viikkoa sitten. Jokainen oli vuorollaan ryhmän ohjaaja. Muut esittivät peruskurssilaisia. Erittäin onnettomuusalttiita peruskurssilaisia. Sattui kaatumisia, kaatumisia kivikkoon, auringonpistos, haava sormessa, humalainen meloja yms. 
Tilanteet saatiin hoidettua, hauskaa oli, ja harjoittelu todettiin tarpeelliseksi. Ehkä järjestetään vastaavia harjoituksia toistekin. 
Vesikin oli lämmennyt huomattavasti. Kuivapuvussa kelluessa ei tullut heti kylmä, vaikka alla oli vain yksi urheilukerrasto. Vajan rannan mittari näytti +14, mutta se oli tyyni ja matala kohta. 

Haava sormessa, ei pysty melomaan. 

Joku kaatui kivikkoon ja pitää hinata se pois sieltä.





21.5.2017

Ensimmäinen kesäpäivä

20.5.2017
Lämmin päivä. Lämpöisin tähän asti. Kevään ensimmäinen melonta ilman kuivapukua. Vehkaluoto ja Mussalo ympäri. 

Hitto, ei siitä mahtunutkaan. Vehkaluodon etelä-länsirannoilla on hyviä pujottelukiviä.

10.5.2017

NIL-jäsentapaaminen, sunnuntai

7.5.2017 
Sunnuntain ohjelmassa oli opettamisen harjoittelua. Jakauduimme neljään ryhmään, ja ryhmän kesken mietimme tunnin mittaisen opetustuokion annetusta aiheesta. Aiheet olivat: Eteenpäinmelonta, taaksepäinmelonta, ohjailut ja muut manööverit. Neljännen ryhmän aiheeksi annettiin että "ihan sama mitä, kunhan on mahdollisimman hauskaa. "

Ryhmät kehittivät paljon kaikenlaisia pelejä ja leikkejä. Viimeinen ryhmä varsinkin oli käyttänyt mielikuvitusta. Vaikeinta oli ehkä ottaa opetuksessa huomioon ryhmän taso, joka oli tällä kertaa normaalia korkeampi. Luultavasti jokainen silti löysi opetusaiheista jotain pieniä juttuja itselleen. Itse löysin pari asiaa taaksepäinmelonnasta ja eteenpäinmelonnan opetuksesta. Ohjailutekniikoita olin itse opettamassa. Lisäksi tiedän nyt monta uutta ja hauskaa kajakkileikkiä!

Jäsentapaaminen kokonaisuudessaan oli täyden kympin arvoinen. Ohjelma oli hyvä ja mietitty, paikka oli mahtava, säät parhaat mahdolliset. Toivon että näitä tapaamisia järjestetään jatkossakin. Arvostan kouluttajia, koska viitsivät "talkoohengessä, rakkaudesta lajiin" tämmöisiä järjestää. 

Peter Nylund:in blogimerkintä samasta aiheesta.

Sunnuntai-aamu. Taas oli hyvä aamupala valmiina pöydässä.

Aamiaisen jälkeen käytiin jelppaamassa paikallista veneveistäjää ja laskemassa vene vesille. 

Eteenpäinmelonnan tekniikkaa.

Taaksepäin melontaa.


Keppipeli. Alussa jokaisella oli keppi kajakin takakannella. Voittaja oli se, joka sai kerättyä eniten keppejä.

Ryhmässä neljä melojaa, kolme kajakkia ja yksi mela. Ja piti päästä johonkin ennen muita ryhmiä. 

Ohje: Yksi kajakki etuperin, kaksi takaperin ja yksi sivuttain. Ensiksi rannalla oleva ryhmä voittaa.



9.5.2017

NIL-jäsentapaaminen, lauantai

6.5.2017
Jakauduimme aamulla kahteen ryhmään. Ryhmän johtaja vaihtui aina muutaman tilanteen jälkeen. Joku ryhmästä esitti vuorollaan jotakin ongelmaa kouluttajien ohjeiden mukaan. Ryhmä sitten hoiti homman niin kuin parhaaksi katsoi. Tilanne käytiin aina läpi jälkikäteen. 

Ongelmatilanteita oli ainakin: paha uupuminen, sydänkohtaus, haava sormessa, migreenikohtaus, kaatuminen ja täysi paniikki, avuttomana kivikossa, reikä kajakin pohjassa. 

Kaikkia tilanteita ei pystynyt kuvaamaan, kun oli vähän "tilanne päällä". 

Harjoitukset olivat hauskoja, ja niitä tehtiin rennolla meiningillä. Ehkä vähän alkujännitystä oli aamupäivällä, mutta sekin haihtui nopeasti. Ei tarvinnut jatkuvasti pingottaa niin kuin jossain tutkintotilaisuudessa helposti käy.  Ihan hirveästi emme uineet ja puljanneet, koska vesi oli vielä kylmää. Vähän kuitenkin.

On hyvä harjoitella joskus vähän vaativampia tilanteita. Pysyy tuntuma ja muilta melojilta näkee uusia tapoja tehdä asioita. Myös jotain pientä lisäystä varustukseen löytyi, liittyen ea- ja korjaustarvikkeisiin ja niiden sijoitteluun kajakissa. Ylipäätään jos ei harjoittele ikinä, ei voi tietää toimiiko jokin asia niin kuin on suunnitellut. Ja jos toimii, niin aina löytyy pientä hiomista. 

Lauantai-aamu. 

Jostain ilmestyi kanoja ja kukko tepastelemaan jalkoihin aamupuuroa syödessä.

Aamupala satamakonttori/kahvilarakennuksen pihalla. 


Lähtövalmisteluja la-aamuna.

Juha kaatui, meni paniikkin, ja kaatoi kaikki kajakit jotka yrittivät auttaa. 

Tilanne hallinnassa. Paitsi että kohta se kaatui uudestaan. 

Lounaspaikka jossakin saaressa. 

Lähtö lounaspaikalta. Harjoitukset jatkuivat.

Ohjattu toiminta tältä päivältä loppui 16.00. Sitten meille oli katettu hieno kalaillallinen. Loppuillalla saunomista. Hieno päivä, opettavaisin melontapäivä moneen vuoteen.

Linkki Brännskär:in sivuille.

8.5.2017

NIL jäsentapaaminen, perjantai

5.5.2017
NIL, eli pohjoismainen merimelonnan ohjaajayhdistys, järjesti ensimmäisen, mutta toivottavasti ei viimeisen jäsentapaamisen. Paikka oli Saaristomeri, Paraisten saaristo, Brännskär:in saari 4km Kirjaisten satamasta lounaaseen. Tapaaminen kesti koko viikonlopun. 

Järjestäjän ilmoituksessa tapahtumaa kuvailtiin näin:

Viikonlopun tarkoituksena on tarjota NIL:n tutkintoja suorittaneille mahdollisuus tavata toisiaan, harjoitella yhdessä vaativimpiakin asioita ja ennen kaikkea oppia toisiltamme uusia asioita ja näkökulmia melonnasta. 

Itse innostuin heti, koska ei tämmöisiä ole ennen ollut, ja juuri tuon kaltaista harjoittelua haluan tehdä. Pysyy tuntuma asiaan, ja oppii uusia juttuja. Haminasta innostui eräs Kimmo Merenkansa (nimi muutettu) myös tästä tapahtumasta, ja pääsin hänen kyydillään sinne ja takaisin. Espoosta tuli vielä Johanna kyytiimme.

Säätilaksi sattui mukavasti kevään tähän asti lämpöisimmät ilmat. Tuultakaan ei mainittavasti ollut. 
NIL:n puolelta paikalla oli kolme kouluttajaa; Anssi, Mika ja Eva-Lotta. Muita osallistujia oli noin 15 eri puolilta Suomea.

Perjantaiksi ei kovin paljon ohjelmaa ollut. Menomatkalla toinen kouluttajista kaatui, ja hänet piti pelastaa. Taisi olla jonkinlainen ryhmän arviointi. Porukka ei ollut ihan skarppina hoitamaan näitä, joten vasta pienen arpomisen jälkeen saatiin Mika takaisin paattiin. 
Siirtyminen Bränsskäriin, tutustumista porukkaan, saunomista, makkaran paistoa yms. Siinä perjantain ohjelma. 
Oli hauskaa päästä joskus tännekin päin melomaan. En ollut ennen melonut Saaristomerellä. 


Espoossa jonkin huoltoaseman pihalla. Kolme paattia mahtui nätisti Astran katolle.

Johannalla oli P&H Sirius. Vanha malli, ei taideta enää valmistaa. Kansivarustelu poikkeaa nykykajakeista. Varamelalle on oma syvennys takakannella.

Lauttaranta. Pe iltana oli paljon autoja menossa Paraisten suunnasta Nauvon saaristoon. 

Lähtöpaikka. Kirjaisten satama. 

Saapuminen Brässkär:iin.

Saunarakennus. Tai yksi niistä. Saunan ikkunasta näkyi merimaisema. Osa porukasta nukkui tuossa tuvan puolella. Osa nukkui teltassa, ja osa muissa rakennuksissa.
Hullu haminalainen kävi uimassa. 

Iltanuotio.

25.4.2017

Iltalenkki auringossa

24.4.2017. Iltalenkki. 17km. Kahvitauko silakkasaaressa. Lämmin keli verrattuna viimeaikaisiin keleihin. Melkein pystyi melomaan ilman rukkasia.

Tuuli oli heikohkoa, ja suunta normaali eli lounas. Siispä lähdin lounaan suuntaan. Päiväretkillä tuntuu oikealta lähteä vastatuuleen. Erityisesti kylmillä vesillä. Vastatuuleen melonta on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Paluumatka on sitten leppoisa, ja huomattavasti lämpöisempi kuin vastatuuliosuus. Jos pääset perille, pääset myös takaisin. No joo, tuulta oli nyt vain vähän, ja saatan joskus olla ylivarovainen tämänkaltaisissa asioissa. Mutta se on verissä, ei mahda mitään. Meriasioihin pitää suhtautua tietyllä ennakoivalla ja "hyvän merimiestavan" mukaisella asenteella.

Täältä ulompaa löytyi pientä maininkia. Maininki on ehkä parasta meressä mitä tiedän.

Pilvet ovat jo ihan kuin kesällä. Kuvassa vasemmalla Viikari ja oikealla Leppäkari.


Vielä ei viherrä missään.  Kuvattu Silakkasaaresta Kotkaan päin. 

Suursaari. Se on aina pakko kuvata.

17.4.2017

Melontalenkki kylmässä pohjoistuulessa

17.4.2017. 
Kylmä pohjoistuuli piti lämpötilan nollan lähellä. Mutta ei mahda mitään, sitä on melottava silloin kun on aikaa. Miksei se kesä tule jo? 24km lenkki. 


Myötätuulessa tarkeni ilman pipoa. Vastatuulessa tarkeni jotenkuten. 

Joutsenet, pilvi ja Suursaari.

Ajattelin, että pidän vain yhden kelluntatauon tällä lenkillä. Tulee kylmä kun nousee kajakista pois, eikä jaksaisi laittaa taukovaatteita päälle. 

Kävin kuitenkin vähän jaloittelemassa seuraavassa saaressa. Tämä on Aholansaari. Siellä on varmaan joskus ollut jokin leirikeskus. Karuselli pyöri vielä hyvin. Tuossa saa huiman vauhdin sopivasti nojailemalla, koska on vähän kallellaan. 

Kajakkien testausta

Kotkan Melojat ry on hankkinut viisi uutta kajakkia. Ne ovat merkeiltään: Tiderace Vortex, Perception Essence 16, Kayman Fury lv, Valley Sirona 16.1 rm, P&H Scorpio mk2 lv.

Vasemmalta: Sirona, Scorpio, Vortex, Essence, Fury.  

Hankintapäätöksen pystyi hyvin tekemään tutustumalla teknisiin tietoihin, tarkastelemalla ulkomuotoa ja koeistumalla. Nyt kun jäät ovat lähteneet, halusimme lähteä hifistelemään ja kokeilemaan kajakkien eroja ja ominaisuuksia vesillä. Hifistelyksi se menikin, koska kajakkien erot ovat loppujen lopuksi pieniä. Kaikki viisi ovat pitkälti samanlaisia, samaan tarkoitukseen tehtyjä ja hyviä kajakkeja monipuoliseen melontaan. Ne ovat nykymuodin mukaisia päivä- tai viikonloppuretkeilyyn sopivia brittityylisiä evällisiä merikajakkeja.  Jotain eroja saatiin kaivetuksi esiin. Sekin miten noihin eroihin suhtautuu, on mielipideasia. Joku tykkää jostakin ja joku ei jne. Mutta oli hauskaa meloa niillä vuorotellen ja vertailla toisiinsa.

Sunnuntai 16.4.2017.
Keli oli aamupäivällä pakkasen puolella. Ennusteen mukaa lauhtuisi päivän mittaan. Luvassa myös aurinkoa ja lumikuuroja. Onneksi oli tyyntä. Pahimpien lumikuurojen aikana meinasi alkaa sormia palelemaan, muuten tarkeni hyvin. 
Testiryhmässä oli kolme KoMe:laista. Timo, Pekka ja minä. Vertailimme kajakkeja toisiinsa ensin vajan nurmikolla. Sitten meloimme niitä tyhjinä vajan lähivesissä. Lopuksi teimme muutaman kilometrin lenkin kajakkeja vaihdellen. Tällä viimeisellä lenkillä oli mukana Scorpio, Vortex ja Fury. 

Yön jäljiltä uutta jäätä.


Perät. Vasemmalta: Sirona, Scorpio, Vortex, Essence, Fury. 

Keulat. Vasemmalta: Fury, Essence, Vortex, Scorpio, Sirona.
Lähtökohta on, että itse olen kooltani 181cm ja 69kg, ja tykkään että polvilla on tilaa liikkua. Oma kajakkini, johon olen tottunut, on Valleyn Etain 17.7 RM.
Testilenkit olivat lyhyitä ja nopeita, kajakkeja melottiin tyhjinä, ja luonnehdinnat ovat subjektiivisia. Lukija ottakoon nämä asiat huomioon. 

Ensin on kuvailtu runkomuotoa ja kokoa. Toisessa kappaleessa käsitellään istuinaukon ominaisuuksia, ja viimeisessä melontaominaisuuksia.



Valley Sirona 16.1 RM (pituus 490cm, leveys 56cm). 


"Pieni ja ketterä pullukka".

Erittäin kantavan näköinen pohjan muoto. Varsinkin perästä. Selkeästi lyhyin kajakki. Vähän pullukan oloinen, varsinki mataliin Furyyn ja Scorpioon verrattuna. Lievä v-pohja. Luukuilla ei ole erikseen kehyksiä, kuten joissakin muissa Valleyn kajakeissa. Sironan luukut tuskin ovat täysin tiiviit. (Normaalia muovipaateissa). Muuten kansivarustelu ja istuinaukko kokonaisuudessaan on samanlainen kuin muissa North Shoren ja Valleyn malleissa, eli varsin asiallinen.

Istuinaukko todella tilava. Jaloille ja polville on tilaa. Lisää saa jos ruuvaa polvituet pois. Se mahdollistaa polvet vapaasti keskellä melonnan. Muuten tuet eivät ehkä ole parhaimmassa paikassa eteenpäinmelonnan kannalta, koska ovat aika lähellä kajakin laitaa.  Joku mainitsi, että Sirona on  ryhmän mukavin istuttava tilavuuden ansiosta, ja se on varmasti eniten eri kokoisille melojille sopiva näistä viidestä.

Meloessa ja muutenkin Sirona muistuttaa omaa Etain:iani. Selvästi lyhyempänä Sirona on tietenkin ketterämpi. Mielestäni se tyhjänä ja sileällä pesee ketteryydessä jopa Vortex:in. Muut testaajat pitivät sitä vähän rauhattomana suoraan meloessa. Se voi korjaantua kun on retkilastia. Kantavuutta tuntuu olevan riittävästi tämän pituiseen kajakkiin, ja kuulin kommentin, että istuessani Sironassa varalaitaa on jopa enemmän kuin omassa paljon pitemmässä Etainissani. Lyhyenä kajakkina joukon hitain, jos tavoittelee vauhtia. Hitaammin meloen kevytkulkuinen. Tukevuus todella hyvä, varsinkin toissijainen. Tätä pystyy kallistamaan yhtä paljon kuin Vortex:ia. Liikkeessä kallistuskäännöstä tehdessä perä irtoaa helposti, ja käännöksestä tulee jyrkkä. Kallistustuntuma on luotettava, eikä kippaamista tapahdu helposti.

Pidin: tukevuus, hauska pyöritellä.
En pitänyt: pullukkamaisuus, suuri tilavuus suhteessa pituuteen.



P&H Scorpio mk2 lv (pituus 509cm, leveys 54cm, tilavuus 271 litraa.)


"Hauska päiväretkipaatti".

Pohja näyttää pyöreämuotoiselta ja pehmeälinjaiselta. Kapeahko ja matala kajakki. Muista poiketen rungon levein kohta on selkeästi istuinaukon takana. Skudder-valmius (yhdistetty evä ja peräsin) vie takaosastosta paljon lastitilaa. 

Istuinaukko yllättävän tilava ja hyvä näin matalaksi kajakiksi. Itselleni polvituet olivat juuri oikeassa kohdassa ja riittävän ylhäällä. Ne olivat myös riittävän keskellä, että jalkoja pystyi käyttämään tehokkaaseen melontaan ja samalla säilyy tuki. 

Melottavuudeltaan Scorpio on onnistunut yhdistelmä nopeutta, ketteryyttä ja tukevuutta. Rungon nopeus ja kevytkulkuisuus yhdistettynä hyvään melonta-asentoon tekee tästä minun suosikkikajakin tässä ryhmässä. Voisin kuvitella hankkivani tällaisen itsellenikin. Tosin tilavuutta on tässä lv-mallissa liian vähän pitkille retkille. Ja mv-mallissa leveys on jo 58cm, joka alkaa olla aika paljon. 
Perä irtoaa kallistaessa, toisin kuin Fury:ssa. Ei niin ketterä kuin Sirona tai Vortex, mutta riittävän ketterä aalloissa ja kivikoissa leikkimiseen. Matalaprofiilisena Scorpio on luultavasti tuulessa helppo hallita, mutta sitä ei nyt päässyt testaamaan. Pyöreähköpohjaisena alkuvakaus ei ole kovin selkeä, mutta loppuvakautta on riittävästi. Eskimokäännös oli todella helppo. Kajakin sai pyörimään ilman pykäliä tai vastusta, ja loppuvakaus varmisti ylöspääsyn. (Muilla kajakeilla en kokeillut eskimoa. Tällä satuin rajoja hakiessa vahingossa kaatumaan).

Pidin: hyvä ergonomia, turkoosi väri.
En pitänyt: pienet lastitilat, joista skudder-kotelo vie osan.



Tiderace Vortex  (pituus 505cm, leveys 56cm. Tilavuus 340 litraa.)


"Tasapohjainen leikkikalu".

Kantavan ja suuren näköinen runko. Tasainen pohja keskikohdastaan. Terävä perä. Kantikkaat palteet.

Istuinaukko on tilava, ja istuma-asento hyvä. Polvituet hyvässä paikassa riittävän keskellä. Ergonomia ehkä paras tästä ryhmästä, Scorpion kanssa.
Leveähkö runko ja tässä ryhmässä tilavuudeltaan iso kajakki. Etukannen viisteet helpottavat melontaa.

Leveys, tasainen pohja ja suuri määrä rockeria eivät tee hyvää matkanopeudelle. Mutta sitä kompensoi hyvä ergonomia. Jalat saa käyttöön meloessa. Tuli mieleen, että pari senttiä kapeampana Vortex voisi olla parempi? Nyt Vortex on aika ison tuntuinen kajakki. Ketteryys huippuluokkaa tämän pituiseksi ja Vortex on erittäin vakaa. Kaarivedoilla kajakin saa pyörimään paikallaan helposti ilman kallisteluakin. Tämänkin kajakin voisin hankkia itselleni. Vaatii ehkä kunnon aallokon, että kaikki  hauskuus tulisi esiin.

Pidin: hauskuus, ergonomia.
En pitänyt: suuri kokonaistilavuus.



Perception Essence 16 (pituus 500cm, leveys 57cm.)


"Konstailematon matkantekijä".

Ryhmän selkein v-pohja. Mielestäni ryhmän symmetrisin ja kaunein pohjanmuoto. Erittäin terävä ja kapea keula. Perä matala. Suorin kölilinja. Ryhmän korkein kajakki. Ainoastaan tästä puuttuu pikkuluukku istuinaukon edestä.

Istuinaukko ok.  Perushyvä ja tilava isommallekin melojalle. Vahvasti topatusta penkistä voi olla montaa mieltä. Toppaukset nimittäin kuivuvat hitaasti. Selkänojan ja aukon takareunan välissä silmiinpistävän paljon etäisyyttä. Ehkä se korkeahkon takakannen kanssa mahdollistaa paremmin nojaamisen taaksepäin.

Konstailemattoman selkeä melottava. Suorahko kölilinja tekee Essencestä ryhmän nopeimman kajakin Fury:n kanssa. Kallistusohjailu onnistuu helposti ja on tehokasta. Koska on leveä, niin kääntyy myös paikallaan hyvin, jos kallistaa reilusti. Terävä keula leikkaa aallot hyvint. Matala perä auttaa suunnan pitämisessä. Joku on luonnehtinut Essencen käyttäytymistä "pakettiautomaiseksi". Voi ollakin retkilastissa, mutta nyt tyhjänä meloessa Essence oli varsin herkästi totteleva ja hyvin kulkeva kajakki.

Pidin: suunnittelussa on keskitytty olennaiseen, eli vaivattomaan matkantekoon.
En pitänyt: penkki.



Kayman Fury lv  (pituus 510cm, leveys 51cm.)


"Luonteikas retkikajakki".

Erittäin terävä ja kapea perä. Samoin myös keula oli kapea ja terävä, mutta ei niin suuresti kuin Essencessä. Kantikkaat palteet. Ryhmän matalin Scorpion kanssa. Takakansi varsinkin on erityisen matala. Selkeästi ryhmän kapein kajakki. Ainut kuitukajakki ryhmässä, ja kuitukajakiksi erittäin tukeva rakenteeltaan. Takapäiväluukku on kajakin keskilinjalla, joten se on vesillä hankala käyttää.

Istuinaukko ryhmän pienin. Mahduin siinä melomaan, jalat eivät puutuneet,  mutta tykkäisin että tilaa olisi enemmän.

Fury on yllättävän tukeva 51cm leveäksi kajakiksi. Tukevuus on myös luonteeltaan selkeää ja luottamusta herättävää, vaikka loppuvakaus ei olekaan ihan niin suuri kuin muissa. Alkuvakaus on hyvä suht tasaisen pohjan ansiosta.
Aggressiivisen oloinen muotoilu ja suuri rocker antaisi odottaa jollain tavalla erityistä käyttäytymistä vesillä. Sitä ei ollut, vaan Fury käyttäytyi varsin konservatiivisesti ja rauhallisesti. Pitkä ja kapea perä antaa suuntavakautta ja nopeutta, mutta ei irtoa helposti vedestä jyrkkää käännöstä yrittäessä.
Furyssa olisi eteenpäinmelontapotentiaalia. Kapea runko ja pitkähkö vesilinja tekevät Furysta nopean ja kapeus antaa tilaa melan liikkeille. Näiltä osin Fury muistuttaa Skim Beaufortia. Mutta, ainakin itselläni, matalalla ja vähän liian sivuilla olevat polvituet estävät jalkojen tehokkaan käytön. Jos ne olisivat 5cm ylempänä, niin tatsi olisi ihan eri.
Fury on kevyt melottava, suuntavakaa, ja ehkä eniten pitkiin retkiin suunniteltu kajakki Essencen kanssa. (Tällä tarkoitan yhdistelmää ominaisuuksista: nopeus, kevytkulkuisuus, pakkaustilavuus, suuntavakaus).

Pidin: kapeus, nopeus, kevytkulkuisuus.
En pitänyt: polvien tilat







Fury erottuu joukosta kapeudellaan ja materiaalillaan. Vortex tasapohjaisuudellaan ja rockerillaan. Sirona on lyhyt, helppo ja hauska. Essence on suorempikölilinjainen perusretkikajakki. Scorpio ei erityisesti erotu minkään yksittäisen ominaisuuden perusteella, paitsi ehkä pienimpien lastitilojen. Se on tässä ryhmässä mielestäni onnistunein yhdistemä tärkeimmistä ominaisuuksista päiväretkikäyttöön.

Kannattaa lukea myös Timon testiraportti:  http://pikkulokki.blogspot.fi/2017/04/uusi-viisikko-vesilla.html

Kaikki viisi ovat erinomaisia kajakkeja, jotka sopivat aloittelijalle ja mestarille. Eri valmistajat ovat vain painottaneet eri ominaisuuksia. Valinta on makuasia. Kokeilkaa itse!