17.4.2017

Melontalenkki kylmässä pohjoistuulessa

17.4.2017. 
Kylmä pohjoistuuli piti lämpötilan nollan lähellä. Mutta ei mahda mitään, sitä on melottava silloin kun on aikaa. Miksei se kesä tule jo? 24km lenkki. 


Myötätuulessa tarkeni ilman pipoa. Vastatuulessa tarkeni jotenkuten. 

Joutsenet, pilvi ja Suursaari.

Ajattelin, että pidän vain yhden kelluntatauon tällä lenkillä. Tulee kylmä kun nousee kajakista pois, eikä jaksaisi laittaa taukovaatteita päälle. 

Kävin kuitenkin vähän jaloittelemassa seuraavassa saaressa. Tämä on Aholansaari. Siellä on varmaan joskus ollut jokin leirikeskus. Karuselli pyöri vielä hyvin. Tuossa saa huiman vauhdin sopivasti nojailemalla, koska on vähän kallellaan. 

Kajakkien testausta

Kotkan Melojat ry on hankkinut viisi uutta kajakkia. Ne ovat merkeiltään: Tiderace Vortex, Perception Essence 16, Kayman Fury lv, Valley Sirona 16.1 rm, P&H Scorpio mk2 lv.

Vasemmalta: Sirona, Scorpio, Vortex, Essence, Fury.  

Hankintapäätöksen pystyi hyvin tekemään tutustumalla teknisiin tietoihin, tarkastelemalla ulkomuotoa ja koeistumalla. Nyt kun jäät ovat lähteneet, halusimme lähteä hifistelemään ja kokeilemaan kajakkien eroja ja ominaisuuksia vesillä. Hifistelyksi se menikin, koska kajakkien erot ovat loppujen lopuksi pieniä. Kaikki viisi ovat pitkälti samanlaisia, samaan tarkoitukseen tehtyjä ja hyviä kajakkeja monipuoliseen melontaan. Ne ovat nykymuodin mukaisia päivä- tai viikonloppuretkeilyyn sopivia brittityylisiä evällisiä merikajakkeja.  Jotain eroja saatiin kaivetuksi esiin. Sekin miten noihin eroihin suhtautuu, on mielipideasia. Joku tykkää jostakin ja joku ei jne. Mutta oli hauskaa meloa niillä vuorotellen ja vertailla toisiinsa.

Sunnuntai 16.4.2017.
Keli oli aamupäivällä pakkasen puolella. Ennusteen mukaa lauhtuisi päivän mittaan. Luvassa myös aurinkoa ja lumikuuroja. Onneksi oli tyyntä. Pahimpien lumikuurojen aikana meinasi alkaa sormia palelemaan, muuten tarkeni hyvin. 
Testiryhmässä oli kolme KoMe:laista. Timo, Pekka ja minä. Vertailimme kajakkeja toisiinsa ensin vajan nurmikolla. Sitten meloimme niitä tyhjinä vajan lähivesissä. Lopuksi teimme muutaman kilometrin lenkin kajakkeja vaihdellen. Tällä viimeisellä lenkillä oli mukana Scorpio, Vortex ja Fury. 

Yön jäljiltä uutta jäätä.


Perät. Vasemmalta: Sirona, Scorpio, Vortex, Essence, Fury. 

Keulat. Vasemmalta: Fury, Essence, Vortex, Scorpio, Sirona.
Lähtökohta on, että itse olen kooltani 181cm ja 69kg, ja tykkään että polvilla on tilaa liikkua. Oma kajakkini, johon olen tottunut, on Valleyn Etain 17.7 RM.
Testilenkit olivat lyhyitä ja nopeita, kajakkeja melottiin tyhjinä, ja luonnehdinnat ovat subjektiivisia. Lukija ottakoon nämä asiat huomioon. 

Ensin on kuvailtu runkomuotoa ja kokoa. Toisessa kappaleessa käsitellään istuinaukon ominaisuuksia, ja viimeisessä melontaominaisuuksia.



Valley Sirona 16.1 RM (pituus 490cm, leveys 56cm). 


"Pieni ja ketterä pullukka".

Erittäin kantavan näköinen pohjan muoto. Varsinkin perästä. Selkeästi lyhyin kajakki. Vähän pullukan oloinen, varsinki mataliin Furyyn ja Scorpioon verrattuna. Lievä v-pohja. Luukuilla ei ole erikseen kehyksiä, kuten joissakin muissa Valleyn kajakeissa. Sironan luukut tuskin ovat täysin tiiviit. (Normaalia muovipaateissa). Muuten kansivarustelu ja istuinaukko kokonaisuudessaan on samanlainen kuin muissa North Shoren ja Valleyn malleissa, eli varsin asiallinen.

Istuinaukko todella tilava. Jaloille ja polville on tilaa. Lisää saa jos ruuvaa polvituet pois. Se mahdollistaa polvet vapaasti keskellä melonnan. Muuten tuet eivät ehkä ole parhaimmassa paikassa eteenpäinmelonnan kannalta, koska ovat aika lähellä kajakin laitaa.  Joku mainitsi, että Sirona on  ryhmän mukavin istuttava tilavuuden ansiosta, ja se on varmasti eniten eri kokoisille melojille sopiva näistä viidestä.

Meloessa ja muutenkin Sirona muistuttaa omaa Etain:iani. Selvästi lyhyempänä Sirona on tietenkin ketterämpi. Mielestäni se tyhjänä ja sileällä pesee ketteryydessä jopa Vortex:in. Muut testaajat pitivät sitä vähän rauhattomana suoraan meloessa. Se voi korjaantua kun on retkilastia. Kantavuutta tuntuu olevan riittävästi tämän pituiseen kajakkiin, ja kuulin kommentin, että istuessani Sironassa varalaitaa on jopa enemmän kuin omassa paljon pitemmässä Etainissani. Lyhyenä kajakkina joukon hitain, jos tavoittelee vauhtia. Hitaammin meloen kevytkulkuinen. Tukevuus todella hyvä, varsinkin toissijainen. Tätä pystyy kallistamaan yhtä paljon kuin Vortex:ia. Liikkeessä kallistuskäännöstä tehdessä perä irtoaa helposti, ja käännöksestä tulee jyrkkä. Kallistustuntuma on luotettava, eikä kippaamista tapahdu helposti.

Pidin: tukevuus, hauska pyöritellä.
En pitänyt: pullukkamaisuus, suuri tilavuus suhteessa pituuteen.



P&H Scorpio mk2 lv (pituus 509cm, leveys 54cm, tilavuus 271 litraa.)


"Hauska päiväretkipaatti".

Pohja näyttää pyöreämuotoiselta ja pehmeälinjaiselta. Kapeahko ja matala kajakki. Muista poiketen rungon levein kohta on selkeästi istuinaukon takana. Skudder-valmius (yhdistetty evä ja peräsin) vie takaosastosta paljon lastitilaa. 

Istuinaukko yllättävän tilava ja hyvä näin matalaksi kajakiksi. Itselleni polvituet olivat juuri oikeassa kohdassa ja riittävän ylhäällä. Ne olivat myös riittävän keskellä, että jalkoja pystyi käyttämään tehokkaaseen melontaan ja samalla säilyy tuki. 

Melottavuudeltaan Scorpio on onnistunut yhdistelmä nopeutta, ketteryyttä ja tukevuutta. Rungon nopeus ja kevytkulkuisuus yhdistettynä hyvään melonta-asentoon tekee tästä minun suosikkikajakin tässä ryhmässä. Voisin kuvitella hankkivani tällaisen itsellenikin. Tosin tilavuutta on tässä lv-mallissa liian vähän pitkille retkille. Ja mv-mallissa leveys on jo 58cm, joka alkaa olla aika paljon. 
Perä irtoaa kallistaessa, toisin kuin Fury:ssa. Ei niin ketterä kuin Sirona tai Vortex, mutta riittävän ketterä aalloissa ja kivikoissa leikkimiseen. Matalaprofiilisena Scorpio on luultavasti tuulessa helppo hallita, mutta sitä ei nyt päässyt testaamaan. Pyöreähköpohjaisena alkuvakaus ei ole kovin selkeä, mutta loppuvakautta on riittävästi. Eskimokäännös oli todella helppo. Kajakin sai pyörimään ilman pykäliä tai vastusta, ja loppuvakaus varmisti ylöspääsyn. (Muilla kajakeilla en kokeillut eskimoa. Tällä satuin rajoja hakiessa vahingossa kaatumaan).

Pidin: hyvä ergonomia, turkoosi väri.
En pitänyt: pienet lastitilat, joista skudder-kotelo vie osan.



Tiderace Vortex  (pituus 505cm, leveys 56cm. Tilavuus 340 litraa.)


"Tasapohjainen leikkikalu".

Kantavan ja suuren näköinen runko. Tasainen pohja keskikohdastaan. Terävä perä. Kantikkaat palteet.

Istuinaukko on tilava, ja istuma-asento hyvä. Polvituet hyvässä paikassa riittävän keskellä. Ergonomia ehkä paras tästä ryhmästä, Scorpion kanssa.
Leveähkö runko ja tässä ryhmässä tilavuudeltaan iso kajakki. Etukannen viisteet helpottavat melontaa.

Leveys, tasainen pohja ja suuri määrä rockeria eivät tee hyvää matkanopeudelle. Mutta sitä kompensoi hyvä ergonomia. Jalat saa käyttöön meloessa. Tuli mieleen, että pari senttiä kapeampana Vortex voisi olla parempi? Nyt Vortex on aika ison tuntuinen kajakki. Ketteryys huippuluokkaa tämän pituiseksi ja Vortex on erittäin vakaa. Kaarivedoilla kajakin saa pyörimään paikallaan helposti ilman kallisteluakin. Tämänkin kajakin voisin hankkia itselleni. Vaatii ehkä kunnon aallokon, että kaikki  hauskuus tulisi esiin.

Pidin: hauskuus, ergonomia.
En pitänyt: suuri kokonaistilavuus.



Perception Essence 16 (pituus 500cm, leveys 57cm.)


"Konstailematon matkantekijä".

Ryhmän selkein v-pohja. Mielestäni ryhmän symmetrisin ja kaunein pohjanmuoto. Erittäin terävä ja kapea keula. Perä matala. Suorin kölilinja. Ryhmän korkein kajakki. Ainoastaan tästä puuttuu pikkuluukku istuinaukon edestä.

Istuinaukko ok.  Perushyvä ja tilava isommallekin melojalle. Vahvasti topatusta penkistä voi olla montaa mieltä. Toppaukset nimittäin kuivuvat hitaasti. Selkänojan ja aukon takareunan välissä silmiinpistävän paljon etäisyyttä. Ehkä se korkeahkon takakannen kanssa mahdollistaa paremmin nojaamisen taaksepäin.

Konstailemattoman selkeä melottava. Suorahko kölilinja tekee Essencestä ryhmän nopeimman kajakin Fury:n kanssa. Kallistusohjailu onnistuu helposti ja on tehokasta. Koska on leveä, niin kääntyy myös paikallaan hyvin, jos kallistaa reilusti. Terävä keula leikkaa aallot hyvint. Matala perä auttaa suunnan pitämisessä. Joku on luonnehtinut Essencen käyttäytymistä "pakettiautomaiseksi". Voi ollakin retkilastissa, mutta nyt tyhjänä meloessa Essence oli varsin herkästi totteleva ja hyvin kulkeva kajakki.

Pidin: suunnittelussa on keskitytty olennaiseen, eli vaivattomaan matkantekoon.
En pitänyt: penkki.



Kayman Fury lv  (pituus 510cm, leveys 51cm.)


"Luonteikas retkikajakki".

Erittäin terävä ja kapea perä. Samoin myös keula oli kapea ja terävä, mutta ei niin suuresti kuin Essencessä. Kantikkaat palteet. Ryhmän matalin Scorpion kanssa. Takakansi varsinkin on erityisen matala. Selkeästi ryhmän kapein kajakki. Ainut kuitukajakki ryhmässä, ja kuitukajakiksi erittäin tukeva rakenteeltaan. Takapäiväluukku on kajakin keskilinjalla, joten se on vesillä hankala käyttää.

Istuinaukko ryhmän pienin. Mahduin siinä melomaan, jalat eivät puutuneet,  mutta tykkäisin että tilaa olisi enemmän.

Fury on yllättävän tukeva 51cm leveäksi kajakiksi. Tukevuus on myös luonteeltaan selkeää ja luottamusta herättävää, vaikka loppuvakaus ei olekaan ihan niin suuri kuin muissa. Alkuvakaus on hyvä suht tasaisen pohjan ansiosta.
Aggressiivisen oloinen muotoilu ja suuri rocker antaisi odottaa jollain tavalla erityistä käyttäytymistä vesillä. Sitä ei ollut, vaan Fury käyttäytyi varsin konservatiivisesti ja rauhallisesti. Pitkä ja kapea perä antaa suuntavakautta ja nopeutta, mutta ei irtoa helposti vedestä jyrkkää käännöstä yrittäessä.
Furyssa olisi eteenpäinmelontapotentiaalia. Kapea runko ja pitkähkö vesilinja tekevät Furysta nopean ja kapeus antaa tilaa melan liikkeille. Näiltä osin Fury muistuttaa Skim Beaufortia. Mutta, ainakin itselläni, matalalla ja vähän liian sivuilla olevat polvituet estävät jalkojen tehokkaan käytön. Jos ne olisivat 5cm ylempänä, niin tatsi olisi ihan eri.
Fury on kevyt melottava, suuntavakaa, ja ehkä eniten pitkiin retkiin suunniteltu kajakki Essencen kanssa. (Tällä tarkoitan yhdistelmää ominaisuuksista: nopeus, kevytkulkuisuus, pakkaustilavuus, suuntavakaus).

Pidin: kapeus, nopeus, kevytkulkuisuus.
En pitänyt: polvien tilat







Fury erottuu joukosta kapeudellaan ja materiaalillaan. Vortex tasapohjaisuudellaan ja rockerillaan. Sirona on lyhyt, helppo ja hauska. Essence on suorempikölilinjainen perusretkikajakki. Scorpio ei erityisesti erotu minkään yksittäisen ominaisuuden perusteella, paitsi ehkä pienimpien lastitilojen. Se on tässä ryhmässä mielestäni onnistunein yhdistemä tärkeimmistä ominaisuuksista päiväretkikäyttöön.

Kannattaa lukea myös Timon testiraportti:  http://pikkulokki.blogspot.fi/2017/04/uusi-viisikko-vesilla.html

Kaikki viisi ovat erinomaisia kajakkeja, jotka sopivat aloittelijalle ja mestarille. Eri valmistajat ovat vain painottaneet eri ominaisuuksia. Valinta on makuasia. Kokeilkaa itse!

15.4.2017

Varustautumista

14.4.2017
19km lenkki. Uusi penkki on varmaan ok, koska jaksoin 3 tuntia yhtämittaa istua kajakissa. 

15.4.2017
Käytiin kaverin kanssa ostoksilla Klaukkalassa. Hän katseli Kokatatin kuivapukuja, mutta ei vielä ostanut, kun sopiva malli oli vasta matkalla liikkeeseen. Itsellänikin on ehkä ensi vuonna kuivapuvun uusiminen edessä.



Koskimela ja pientä härpäkettä tarttui mukaan.

Werner Rio koskimela. Seuralla on tämmöisiä, ja niitä olen aiemmin koskessa käyttänyt. Rio on riittävän hyvä. Player olisi varmasti parempi, mutta turhan kallis minun satunnaiseen koskimelontaan. 

Gooper puhelinpussi. Näitä olen uusinut ennakoivasti, ennen kuin vanha alkaa hajoamaan. Vanha Overboard:in pussi oli hyvä, eikä vuotanut parin vuoden kovan käytön aikana. Tässä Gooperissa on aika vakuuttavan oloinen magneettinen sulkusysteemi. 

Sunday offshore hattu. Aurinko alkaa ahdistaa pitemmän päälle. Sateella laitan lippalakin päähän ja anorakin huppu yli. Se toimii kovemmassakin tuulessa, joka usein liittyy sateeseen. En siis hakenut sadesuojaa, vaan aurinkosuojaa. Tässä hatussa on hyvä tuuletus, ja niskaa suojaamassa tuollainen roikkuvampi lärpäke. 

Pikasakkeli. Sakkeli, joka avautuu narusta nykäisemällä. Ajattelin testata, miten toimii HF:n hinaussysteemin kanssa. 

Nenänipsu. Kadotin vanhan nipsun syksyn ensimmäisellä hallivuorolla. En ostanut heti uutta, koska "mitäs hukkasin, nyt kärsin". Nyt olen kärsinyt tarpeeksi vedestä nenässä. Olen ansainnut uuden mahdollisuuden. 

Aurinkolaseille kaulahihna. Kokemuksen mukaan hihna ja siinä kelluke ovat minulle ehdottomia. Olen aika monet lasit söhlännyt kadoksiin. Vasta-aurinkoon melominen ilman aurinkolaseja on per***stä. Aiemmin oli oma naruviritys. Jokin saaresta löydetty vanha telttanaru, jossa on styroksipala kellukkeena. Saisikohan nyt vähän käyttömukavuutta ihan oikealla tuotteella?

8.4.2017

Kevät, makkaraa, kaljaa, västäräkki yms.

8.4.2017
Pääsinhän minäkin vihdoinkin vesille. Eikä yhtään tyhmempi reissu ollutkaan. Timo ja Pasi tulivat pussinpohjalta Metsolasta, ja meloimme Lehmäsaareen makkararetkelle. Kun ei syö kuin kaksi voileipää kotona ennen lähtöä, niin jaksaa saaressa syödä koko paketillisen kabanossia. Ja juoda pari kaljaa.

Joo, kaljan juonti on huonoa esimerkkiä kun liikutaan vesillä jne, mutta p****t siitä. Jos huvittaa aurinkoisena kevätpäivänä juoda nuotiomakkaran kanssa pari keskiolutta, niin sitten juon.

Olisin kuvitellut melonnan olevat pitkän tauon jälkeen vaivalloisempaakin. Nyt tuli 12km, puolet 6-7m/s vastatuuleen. Rakeitakin tuli ihan vähän vain. Ihan sama mitä tulee, kivaa olisi silti. Kajakin uusi penkkin tuntui olevan ok. Paitsi että ruuvien kantojen alta tulee vettä sisään. Pikkuvika, helppo korjata. Luulisin.

Menomatkalla oli myötätuuli ja aurinkoa. Juuri tarkeni ilman käsineitä. Paluumatkalla ei todellakaan. Taukopaikalla tyynessä ja auringossa oli tosi lämmin. Ihan erilaista kuin syksyllä, vaikka veden lämpötila on sama.
Västäräkki, tylli, merihanhi, riskilä, kyhmyjoutsen, naurulokki. Havainnot epävarmoja, paitsi västäräkki.

Jeee! Kevät!

Omakuva.

Lehmänmonttu. Montussa oli hyvä tasainen jää. Kävin vähän jäähakkujen kanssa suhailemassa.

Lehmänmontun grillipaikka.


Lehmänsalmi oli auki. Ainoastaan Lehmän ja Ollinkarin välissä oli vähän jäätä. Siitä saatiin pieni "seikkailullinen elementti" retkeen. 

Lehmäsaaren eteläpäässä oli rannalle pakkautunutta ajojäätä. Eli runni. 

Tuon verran tuli vettä sisään paluumatkan aikana. 

19.3.2017

Vanhoja paikannimiä

Kirjastosta löytyi mielenkiintoinen kirja. Uusintapainos K.G. Ekebomin merikartoista Viipurista Hankoon. Karttojen lisäksi kirjasta löytyy tietoa merikarttojen julkaisusta 1800 luvulla, mittausmenetelmistä, vähän varhaisista merimerkeistä ja Ekebomin elämästä.



Mielestäni kiinnostavinta kirjassa oli paikannimet. Alla joitain noista ajoista muuttuneita saarien nimiä. Ensin nykyinen nimi, sitten 1800 -luvun nimi.

Pieni-Pisi         Pisisaari
Suuri-Pisi         Stor Pisisaari
Loviset             Luoviset
Loppi               Mustamaanlounatpäänluoto
Pulteri              Bulder
Pörstinki          Perestikki
Lanskeri           Landskäri
Vinni                Finni
Kukio              Kukkionsaari
Äljy                 Elgö
Rakinkotka     Keski-Kotka
Kalasiika        Kalasika
Uolio               Suolio
Soulio              Suur Soudio
Nuokko           Nooko
Velperkari        Pihlajaluoto
Virluodot         Wironluodot
Marjakari        Suur Marjokari
Vahakari          Vähäkari
Merikari          Märäsaari
Kolseli            Kolmiselkä
Kalouri            Kalaouri
Pekko              Pietar
Reiskeri           Bredskär
Munsaari         Munasaari
Varvio              Suur Varjo

18.2.2017

Uusi penkki

Vihdoin sain aikaiseksi. Piti jo vuosi sitten talvella hankkia Etainiin uusi penkki. Tämä on Kajaksportin penkki kokoa m. Selkänojana Cybergear. Kolmessa aikaisemmassa kajakissa on ollut kajaksportin istuin, ja sen olen hyväksi todennut. Ei Etainin vanha penkkikään mikään huono varsinaisesti ollut. Mutta kun mokoma meni hajoamaan.

Leikkasin ja liimasin neopreenista tuollaiset sivupehmusteet. Niistä menee kuminauha läpi. Alle voi laittaa lisäfylliä tarpeen mukaan. Esim. eskimoharjoittelussa.

Kausiyhteenveto 2016

Yritän nyt tehdä jonkinlaista yhteenvetoa, miten tuli vuonna 2016 melottua. Mieleen jäi parhaiten maaliskuinen yöreissu Ristisaaressa, kaksi peruskurssin vetämistä, elokuun viikon pituinen, mutta vähäkilometrinen retki sekä hauskat koskimelontakerrat. 

Melontakausi alkoi 28.2. ja päättyi 26.12. 
Kilometrit yhteensä:  938
Kilometrit kuukausittain: Tammikuu 0, Helmikuu 10, Maaliskuu 59, Huhtikuu 70, Toukokuu 120, Kesäkuu 161, Heinäkuu 256, Elokuu 194, Syyskuu 28, Lokakuu 13, Marraskuu 6, Joulukuu 9. 
Yöt saaressa: 13
Melontapäiviä: 79
Koskimelontakertoja: 10

Alkukausi oli aktiivista, tuli tehtyä retkiä maaliskuussa ja huhtikuussa. Keskikesän kuukaudet olivat aika "pimeitä", nyt kun muistelee. Töissä oli kiire eikä aikaa jäänyt harrastuksille. Tämä näkyy kilometrilukemassa. Se on noin 600km pienempi kuin ikinä, lukuunottamatta ensimmäistä kautta 2010. Loppukaudesta oli taas aikaa, mutta mukaan tuli muita harrastuksia, eli jatkoin aikidon treenaamista ja aloitin rumpujen treenaamisen. 
Melontaseuran toiminnassa olin aktiivisesti mukana sekä porukoiden kanssa melomassa että hallituksessa seuran asioita hoitamassa. Tämä on myös yksi mielenkiintoinen osa harrastusta. 

Vuosi sitten kirjoitin tulevasta kaudesta näin: 
"Tulevalle kaudelle ei ole suuria suunnitelmia. Kovasti odotan, että pääsen alkukesällä vetämään pari peruskurssia. Toivon, että pääsen retkeilemään itäisellä Suomenlahdella vähintään saman verran kuin 2015. Kajakinvaihtosuunnitelmia ei ole. (sen kun näkisi...)  Eräensiapukurssi pitäisi uusia. OBF järjestää WAFA -kurssin syksyllä. Suosittelen kaikille, nämä ovat todella hintansa arvoisia. Katson myös, mitä koulutuksia NIL ja MeSojärjestävät, ja osallistun jos mahdollista. Varmaankin koskessa ja pooloaltaassa jatketaan siitä, mihin syksyllä jäätiin." 

Peruskurssit toteutuivat. Retkeilyä itäisellä Suomenlahdella ei ollut niin paljon kuin toivoin. Kajakkia en vaihtanut (ihme ja kumma). WAFA-kurssille en mennyt, sijoitin ne rahat sähkörumpusettiin. Myöskään missään koulutuksessa en ollut. Ja koskessa ja pooloaltaassa tuli pyörittyä. 


Ristisaaressa maaliskuussa.


Koskimelontataidot kehittyivät vähitellen. Uskaltauduin jo surffaamaan Torminvirrassa. Jännää oli. Lähes aina se johti kaatumiseen. 

Ja joskus tuli laskettua koski pää alaspäin ennen kuin meni uimiseksi. 

Kauden luonne oli se, että meloin silloin kun oikeasti huvitti. En lähtenyt tavan vuoksi. 


Peruskurssien vetäminen oli iso urakka, mutta onnistui hyvin.


Kesän pitkä retki. Koska kaikki itäisen Suomenlahden saaret on nähty, niin ei  ollut enää hirveä kiire meloa pitkiä päivämatkoja ja tutkia paikkoja. Enimmäkseen tällä retkellä löhösin riippukeinussa ja luin kirjaa. 


Mitä suunnitelmia vuodelle 2017? 
No eipä kummempia. Melontaseuran peruskurssien osalta luovutan päävetovastuun muille. Melontaseuran retkiäkin on jo vähän suunniteltu. Saataisiinkohan vihdoinkin tehtyä se itäisen Suomenlahden pitkä retki, josta on ollut puhetta monta vuotta. Mennään rennolla meiningillä ja katsotaan vuoden päästä mitä tuli tehtyä. 

7.1.2017

Meri meni jäähän

Kuvattu 6.1.2017. Kovia pakkasia oli monta päivää, mutta kovan tuulen vuoksi meri jäätyi vasta viime yönä. Kohta tuulee taas kovaa lounaasta. Saa nähdä, pysyvätkö nämä jäät.

Näkymä etelään. Jäätä niin pitkälle kuin silmä riittää. 

Kajakkiranta. Vartiolaiva Turva ankkurissa Kotkan edustalla.


1.1.2017

Eväsretkeilyä uudenvuodenpäivänä

1.1.2017
Päiväretki Lehmäsaareen. 12km. 
Seuraava melontakerta ei ihan heti taida tulla. Säätiedotuksen mukaan pakkaset saapuvat huomenna ja jatkuvat pitkään. 

Mansikkalahden rannassa oli kajakkeja enemmän kuin moneen vuoteen. Yhteensä 8 melojaa oli lähdössä vesille. 7 niistä lähti lehmäsaareen, yksi tyytyi lyhyempään lenkkiin. 

Sää oli hieno. Pari astetta plussan puolella. Tuulta 1-4m/s lännestä. Aurinkokin näyttäytyi. 

Lehmäsaarta lähestymässä.

Lehmänsalmi.

Rantauduimme tauolle Lehmäsaaren länsipuolen grillikatokselle. Meloessa ei ollut kylmä. Puolet matkasta meloin ilman pipoa kun meinasi tulla hiki. Rantautuessa tähän tuulen puolen rannalle tuli kiire vetää pilkkihaalaria päälle ennen kuin sormet jäätyvät.