30.7.2015

Avovesiuintia

29.7.2015. Kotkalainen uimaseura Aquila järjesti avovesiuintitapahtuman. Uintimatka oli Hirssaari ympäri, noin 4 kilometriä. Uimareita oli noin 15. Melojia noin 10. Melojien rooli oli turvata uimareiden menoa veneiden varalta, sekä auttaa navigoinnissa. Uiden on vähän hankala nähdä minne on menossa. Mukana oli lisäksi soutuvene, perämoottori ja merivartioston vene. Merivartijat hillitsivät nopeimpia veneitä vilkkaimman väylän kohdalla.

Lähtöpaikka.

Startissa porukka oli läjässä. Ihan lopussa ensimmäisen ja viimeisen etäisyys oli kilometri.

Madesalmessa.

Kannustusjoukkoja sillalla.

Uimarilla ilmeisesti navigointitauko.

19.7.2015

Lounas 9-12 m/s

19.7.2015. Sunnuntailenkki. Ajattelin ensin kiertää isomman lenkin, mutta tuuli olikin kovempi kuin odotin. Nautitaan sitten aalloista koko rahan edestä. Meloin vastatuuleen Viikarinsalmesta avoimelle Kaunissaarenselälle, ja Viikarinsaaren ulkokautta sen eteläpäähän tauolle. Samaa reittiä takaisin. Paluumatkaksi tuuli oli koventunut edelleen. Ei pysynyt hattu päässä, ja piti laittaa huppu päähän kun alkoi korvia paleltaa tuulessa. Etain käyttäytyi hyvin tuulessa ja aalloissa. Vaikka kajakki on aika suuritilavuuksinen, ja minun käytössä päiväretkivarustuksella se kelluu pinnassa, ja tuulipintaa on paljon. Keulan kääntämisessä tuuleen ei ole vaikeuksia, jos vain saa paatin liikkumaan kunnolla eteenpäin. Hukkasin jo toisen juomapullon tänä kesänä. Ensimmäinen hukkui pari viikkoa sitten samanlaisessa kelissä. Keula sukelsi surffissa, vesi lensi suoraan naamalle ja kauluksesta sisään. Vähän ajan päästä huomasin pullon kadonneen. Se oli 0,7 litrainen adidas:in juomapullo, joka on ollut minulla n. 20 vuotta. Oppirahoja.  Ehkä minä joskus vielä opin, että ei kannata pitää kovassa kelissä tavaraa kannella pelkkien kuminauhojen varassa.

Vähän epätarkka kuva, mutta ajatus varmaan tulee selväksi.

Aallot taittuvat hyvin suojan puolellekin. Tässä kohdassa toimi hyvin ns. "Haaga-Helia-rantautuminen". Aallon harjalla vauhdilla vain keula kivien päälle. Sitten on tukeva nousta pois. Muilla tavoilla on riski kaatua, kun polven syvyisessä vedessä aalto horjuttaa, ja jalka luiskahtaa vedenalaisten kivien väliin.

Näkymä etelään. Silakkasaari vasemmalla.

Oikealla Rankki ja Silakkasaaret.
Videossa näkyy laiva saapumassa Mussalon satamaan, Mussalon satama ja Viikarinsaaren länsirantaa. Videon alussa murtuva aallonharja vähän horjutti. Etainin tukevuus antaa pelivaraa kuvatessa.

18.7.2015

Suppailua (oikealla sup-laudalla)

18.7.2015. Päätin ottaa tämän melontapäivän rennosti. Olin aamulla muutaman tunnin töissä. Illaksi oli ennustettu sadetta. Joten aikaakaan ei ollut kovin kunnianhimoisille melontasuorituksille. Lisäsin ohjelmaan vähän varustetestausta. Olin tilannut uuden anorakin, Peak Tourlite storm. Lievä pettymys oli, kun tässä ei ole kunnon rannemansetteja. Lukeehan toki esittelytekstissä että "aquaout wrist and waist seals". Olisi pitänyt ymmärtää. Ranteet ovat jotakin neopreenin kaltaista materiaalia sisäpuolelta, ja ulkopuolella on tarrakiristys. Pitää suurimmat vedet ulkopuolella. Mutta hihat kastuvat silti pikkuhiljaa vaikka keli olisi tyyni. Ei haittaa, jos ei ole kylmä. Anorakin huppu on toimiva. Tuplavyötäröä ei ole, enkä sitä kaipaakaan. Tämä anorakki on hyvä viileillä tai märillä kesäkeleillä, ja on mukava pitää myös maissa leiriolosuhteissa. Syys- ja kevätkeleille tarvitaan astetta järeämpi, rannemanseteilla ja hupulla varustettu anorakki.

Nimeän tämän saaren Metwurstiluodoksi. Luoto on Kuutsalon länsirannalla, Mullinlahden suulla.  Kahden kiven väliin on kasattu kiviä aallonmurtajaksi. Koko n. 15x3 metriä. Pidin siinä evästauon. Eväänä oli metwurstivoileipiä ja kahvia. Ohi meni vene, kuski näytti peukkua ja huusi, että hyvältä näyttää. Onhan tuo Etain ihan nätti paatti...

Howard Jeffs:in Denso Tape, joka on ollut kaksi vuotta paketissa kelluntaliivin taskussa. Avatessa muovinen suojakuori vaikutti ehjältä, mutta oli sisältä aivan märkä. Länttäsin tämän kokeeksi kajakin pohjaan. Ei pysynyt. Pitää kokeilla jossain vaiheessa kuivemmalla yksilöllä. Pari viikkoa sitten huomasin, että gorillateippi pitää muovikajakissa vähän paremmin kuin normaali ilmastointiteippi.
Etainilla olen käynyt muutamia kertoja melomassa seisten. Se on vakaa kajakki, ja siten "helppo" tyynessä. Mutta täytyy olla aikamoinen fakiiri, että aallokossa pystyisi eteenpäin melomaan. Jotenkin alkaa tuntumaan, että merikajakkia ei ole tarkoitettu seisten melottavaksi...
Varissaaressa on vuokrattavana sup-lautoja. Hinta oli 20 euroa / tunti. Ajattelin, että pitäähän tätäkin kerran kokeilla, vaikka vähän nössöä onkin. Hintaan sisältyi pieni alkuopastus. Ensimmäiseksi tietenkin jouduin allekirjoittamaan paperin, että vuokraaja ei ole vastuussa mistään mitä melonnan aikana tapahtuu.
Seiso keskellä, hartianlevyinen haara-asento. Katse horisontissa. Veto alkaa edestä ja loppuu jalkojen kohdalle. Veto menee aivan laudan reunaa pitkin. Yläkäsi suorana. Varo kiviä. Ole polvillasi lähdössä. Yms.

Tässä vannoutuneen merimelojan ensikommentit sup-laudalla melomisesta.
Lähdin suoraan seisaaltaan. Lauta kulki yllättävän hyvin suoraan. Sivusuunnassa ei ollut ongelmia pysyä pystyssä. Pituussuunnassa oli yllättäen alussa vaikeuksia. Kerran kaaduinkin eteenpäin laudan päällä, mutta en tipahtanut. Takana oleva evä vaikuttaa paljon laudan käyttäytymiseen. Vauhdissa se pitää suunnan hyvin suorana. Käännöksissä lauta kääntyy ennemmin evän ympäri kuin keskipisteensä ympäri. Tuulessa laudan luonne on voimakkaasti tuuleen laskeva. Päinvastoin kuin kajakki, joka nousee tuuleen. Sivutuulessa piti meloa suojan puolelta. Kajakkia on parempi meloa tuulen puolelta, jos meloo yhdellä lavalla. Kallistus ei kovin paljon vaikuttanut ohjailussa. Ehkä lauta pyrkii hieman kääntymään kallistuksen suuntaan.
Varissaaren ulkopuolella on vähän aallokkoa. Yritin saada laudan surffiin syvän veden aalloissa, ehkä puolittain onnistuinkin pari kertaa. Ainakin vauhtia tuli lisää, ja kerran keula hieman upposi aallonpohjaan.
Hauskaa tämä suppailu oli ainakin. Pitää tulla uudestaan kokeilemaan, kun on isompi aallokko.

Varissaaren eteläpuolen kivikkoa.

Peräevä ja nilkkaremmi.

Rockeria laudoissa on jonkin verran.

Ohjaaja kertoi, että valikoimissa on mm. kapeampia lautoja, jotka liukuvat paremmin.

16.7.2015

Maihinnousu kielletty

15.7.2015 kävin vähän Lellereitä tutkimassa. Se on mystinen kolmen pienen saaren ryhmä 5 kilometriä Kotkan keskustasta etelään. Saaret ovat mökkeilykäytössä, mutta sieltä löytyy vähän vapaatakin rantaa pohjoisimman ja eteläisimmän saarien eteläpuolelta. Näihin rantoihin pääsee tuuli ja aallot vapaasti, ja ne ovat aika kivikkoisia. Itäinen saari, eli Pasko-Lelleri on pienin, ja käytännössä kokonaan mökin pihapiiriä.
Saarilla on korkeita kallioita, joilta näkyy kauas. Mutta parempia retkeilysaaria on aivan lähistöllä. 


Pasko-Lellerin itärannalla on hieno sektoriloisto. Se on toiselta puolelta valkoinen ja toiselta punainen.

Eteläisimmän saaren viereiseltä luodolta lähti parikymmentä joutsenta karkuun.

Pohjoissaaren etelärannan kivessä on jotain epämääräistä töherrystä.

Anarkiaa! Kielto vaikuttaa mökkiasukkaan mielenilmaukselta, ja silloin kielto on perusteeton. Mökki on kaukana saaren toisella puolella. Luonnonsuojelualueet ovat yleensä asiallisemmin merkitty.

Kivi on poikkeuksellisen suuri. Takana näkyy Lellerien eteläsaari ja sen takana Rankki.

14.7.2015

Paluumatka

Sunnuntaiaamu ennen kotiinpaluumatkalle lähtöä Kuolioluodossa.

Aamuvenyttelyä.

Vuorisaaren vieressä. Vuorisaaren korkein kohta on 34,6m korkea. Meidän oli tarkoitus käydä siellä, mutta ei löytynyt tarpeeksi hyvää rantautumispaikkaa.

Lounastauko Lehmäsaaren lounaiskulmassa.

13.7.2015

Kuolioluotoon

11-12.7.2015. Melontaseuran meriretki. Retki oli tarkoitettu tänä kesänä melonnan aloittaneille, tai muuten vaan rauhallisemmasta meiningistä pitäville. Viikonlopun sää oli pilvistä ja kevyttä tuulta pohjoisesta. Kohteeksi valikoitui Kuolioluoto 16km päässä vajalta. Mukaan lähti 7 yksikköä ja kaksi kaksikkoa.
Illalla leirissä perussettiä: nuotiolla istumista, makkaran paistoa, höpöhöpöjuttuja melonnan lisäksi mm. kvanttimekaniikasta ja muista filosofisista kysymyksistä, sadekuuroja, savua silmissä, pari olutta yms. Hyttysiä ei ollut, mutta muutama punkki löydettiin.

Tauko Lehmäsaaressa. Alkumatka meni leppoisasti myötätuulessa ja osittain myötävirrassakin. Kymijoessa on vettä paljon, ja se synnyttää huomattavissa olevan virtauksen Langinkoskelta Katariinan niemelle. Kuusi kilometriä pääsimme virran mukana. Kuutsalon ja Kirkonmaan välissä oli idästä länteen menevä virtaus. Sen aiheuttajasta ei ole varmaa tietoa.

Taustalla Hietakari ja uusi yhteysalus Otava.

Aavaa merta. Vasemmalla Kuosa, joka on aivan Kuolioluodon eteläpuolella.

Suursaari horisontissa.

Tämähän näyttää jo valokuvalta! Kiva, kun edes joskus onnistuu.


Iltasuppailut. Pohjoistuuli tyyntyi vähäksi aikaa. Sitten alkoi puhaltaa etelästä. Silloin piti suppailla takaisin rantaan ennen kuin tuli aaltoja.

Pikkuluoto Kuolion vieressä.
Näkymä Kuolioluodosta etelään. Veneessä varmaankin mökkeilevä perhe, joka on lähtenyt saarenympäriajelulle.

6.7.2015

Rankki, Silakkasaaret ja Etain:in tuntumat

4-5.7.2015. Lauantaina nukutti pitkään, vaikka aurinko paistoi suoraan telttaan. En ikinä muista ottaa aamuaurinkoa huomioon kun valitsen telttapaikkaa. Nyt se ei haitannut. Tuuli oli aamulla tyyntynyt huomattavasti eilisiltaan verrattuna. Nyt oli vain 7-8m/s SW. Päätimme lähteä Rankkia kohti myötäaallokossa. Selän ylitys oli noin 11km. Kevyttä surffailua. Leppoisaa melontaa eiliseen verrattuna.

Ristisaaren länsiranta lauantai-aamulla. Tuuli oli tyyntynyt, mutta hyviä tyrskyjä oli silti.

Lampaat olivat tuulen puolen rannalla tuulettumassa.

Selän ylitys Ristisaaresta Rankkiin.

Rankin vierasvenesatama.


Sääaseman torni.

Ilma oli hyvä, ja kävijöitä oli Rankissa paljon.

Rankkiin ja Kirkonmaahan on ilmaantunut uusia palveluja vesillä liikkujille. Rankissa on ravintola ja majoitusta, vierasvenesatama ym. www.kotkansaaret.fi
Ravintolan lohikeittoa oli kehuttu, mutta 14 euroa keitosta on aika paljon. Samalla hinnalla tilasimme sitten pihvit, jotka paljastuivat jauhelihapihveiksi. Ihan hyvää oli silti. Rankki on tutustumisen arvoinen paikka, johon ajaa vuoromoottori Kotkan Sapokasta.
Vaihtoehdot seuraavaksi yöpymissaareksi olivat Heinäsaari Kirkonmaan eteläpäässä, tai Silakkasaaret kilometri Rankista Luoteeseen. Päätimme valita Silakat. Huomenna olisi sitten helpompi kotiinpaluu.
Pääsimme melkein perille Silakkasaariin, kun Pasi huuti, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Bigfoot oli puolillaan vettä. Saimme paatin maihin. Tutkimus paljasti, että kannen ja rungon välinen liitos oli ratkennut styyrpuurin puolelta. Vettä tuli istuinaukkoon ja molempiin takaosastoihin. Keula säilyi kuivana. Yllättävä vaurio, kun kajakkia on käsitelty täysin asiallisesti. Ei ole mällätty kiville, hypitty päällä tai muuta sellaista. Paattikin oli vain 2 vuotta vanha.
Pistää miettimään, mitä olisi tapahtunut, jos liitos olisi irronnut perjantaina kovassa kelissä tai lauantaina selän ylityksessä. Olisi ollut todella kusinen tilanne. Sitä ei varmaankaan oltaisi omin voimin pystytty ratkaisemaan. Nyt oli hyvä onni, että tämä tapahtui hyvässä säässä ja lähellä rantaa.
Minulta löytyi jokin liimaus/tiivistysainetuubi ja Pasilta iso rulla jeesusteippiä. Niillä saatiin Bigfoot sen verran tiiviiksi, että sunnuntaina pääsimme kotirantaan.
Lisätty 8.7.2015: tarkempi kuvaus vauriosta ja jälkiseuraamuksista löytyy täältä: http://paakala.blogspot.fi/2015/07/kajakkivaurion-jalkiloylyt.html

Vesilasti.

Syy löytyi.

Silakkasaarten itäranta.

Suursaari sunnuntaiaamuna kuvattuna.

Puoli rullaa jesaria kylkeen, ja taas mennään.
Etain sai retken aikana hyvän "koeponnistuksen". Paatin mitat ym. löytyy täältä valmistajan sivuilta, en ala niitä erikseen selostamaan. Kajakki oli helppo hallita kaikissa tilanteissa, olosuhteet huomioon ottaen. Retkilastissa se on erittäin vakaa, eikä sitä paljon murtuvat aallonharjat hetkauta. Kuten edellisessä postauksessa totesin, tyhjänä ohjautuvuus on huikea kun kallistaa tarpeeksi. Kallistusohjausta Etain tottelee hyvin myös lievemmillä kallistuksilla, joita tulee matkamelonnassa käytettyä, lastattunakin. Evää en käyttänyt retken aikana ollenkaan. Ketteryyttä menetetään jonkin verran lastattuna, luonnollisesti. Johtuu ehkä eniten siitä, että lastattua Etainia on hankala kallistaa niin paljon, kuin jyrkkä käännös edellyttäisi. Kyllä se silti taipuu kaikkeen, mihin tarvitsee ja moneen väliin, mihin ei edes tarvitsisi, mutta silti haluaisi. Beaufort voittaa Etainin ohjautuvuudessa lastattuna, mutta ei ehkä tyhjänä. Tyhjänä B:n toissijainen vakaus ei ole yhtä luotettava kuin Etain:issa.
Luukut ja osastot olivat jopa perjantain melonnan jälkeen täysin kuivat. Paitsi pikkuluukku istuinaukon edessä, siellä oli pieni loraus vettä.
Pakkaustilavuutta on riittävästi pidemmällekin retkelle. Melonta-asento tuntui verrattain hyvältä vielä retken jälkeenkin. Jalkatuet ovat aika leveällä, jos haluaa meloa polvet yhdessä. Niihin voi ehkä viritellä jonkinlaisen laudanpätkän, joka olisi kummastakin päästä jalkatuessa kiinni. Siis eräänlainen levyjalkatuki. Sitä pitää suunnitella.
Ainut asia, josta en pidä, on rungon pieni löysyys pituussuunnassa. Se tuntuu kun kajakkia kantaa kahdestaan keulasta ja perästä kiinni pitäen. Ehkä se on hyväksyttävää 5,36 pitkässä muovikajakissa, vaikka kerrosrakenteinen onkin. Muuten runko on jäykkä, eikä paljon notkahtele vaikka 70 kiloinen meloja seisoo kannen päällä.
Kaikkiaan olen tyytyväinen Etainin ominaisuuksiin. Suosittelen, jos haluaa huolettoman muovikajakin ja  normaalia enemmän pakkaustilavuutta.

5.7.2015

Tuulessa ja aallokossa

3.7.2015. Viikonlopuksi oli kaikenlaista melontaan liittyvää suunnitelmaa. Yksi olisi ollut autoilla lauantaina Loviisaan, ja meloen Orrengrund ja Viirit ympäri. Tälle retkelle olisi tullut pari Espoolaista melojatuttua, mutta he peruivat osallistumisensa liian kovan tuuliennusteen vuoksi. Päätettiin silti Pasin kanssa tehdä jonkinlainen retki.
Perjantaina heräsin 5.20 normaalisti töihin lähteäkseni. Sähköpostissa oli viesti Pasilta, että hän voi lopettaa työpäivän vähän aikaisemmin, mitenkäs minulla olisi tilanne? Laitoin samantien tekstiviestin pomolle, että onnistuisiko vapaapäivä? Vastaus oli ok.
12.20 oli kaksi paattia vesillä, ja suuntana Ristisaari. Suunnitelma oli, että tänään Ristisaareen, ja huomenna myötätuuleen surffaillen sinne minne aallot vievät, ja sunnuntaina kotiin. Tänään olisi vastatuulta tiedossa ihan riittävästi.


Alkumatkalla vielä hymyilytti. Sunnuntaina ei enää hirveästi, tuli pieni kalustovaurio. Äyspään ylityksessä vastatuulta oli vain 6-7m/s.

Tauko Kuusisaaressa. Agressiiviset hevosmuurahaiset pitivät tiukasti saarta hallinnassaan.

Lähdöissä luonnonrannoista on mahdollista saada hauskoja tilannekuvia. Kamera kannattaa pitää valmiina. Tällä kertaa kuvaajan harmiksi lähtö onnistui hyvin.
Tauon aikan friskasi johonkin 8-10 metriin sekunnissa. Laivaväylällä Kaunissaaren pohjoispuolella oli iso, mutta loiva aallokko. Horisontti hävisi säännöllisesti näkyvistä. Tuuli ei ollut aivan vastainen. Melontasuunta oli suunnilleen 45 astetta tuulensuunnasta vasempaan, mutta keula täytyi pitää lähellä tuulen silmää. Tuuli aiheutti niin paljon sortoa. Kaunissaaren eteläpäässä oli vielä puolen kilometrin tiukka pätkä. Tuuli oli saaren päässä voimakkaampi kuin avovedellä. Lisäksi matalassa vedessä aallot alkoivat murtua, ja veneliikennettä oli jonkin verran kapealla väylällä.
Kaunissaaren kylällä söimme jäätelöt ja otimme vettä tarpeeksi loppuretkeä varten. Pasi ihmetteli, kun kajakkiin oli tullut hieman vettä. Ei hälyttävästi, mutta kuitenkin.





Tuuli friskasi edelleen. Nyt 10-12m/s, puuskissa enemmän. Viimeinen etappi. 6 km ristisaareen. Oli aika tiukka keli. Teoriassa sivutuuli, käytännössä vastatuuli sorron voittamiseksi. Matkalla oli kaksi matalaa ja pitkää hiekkasärkkäsaarta. Järkevintä olisi ollut meloa ne suojan puolelta. Mutta aallot tuntuivat niin hauskoilta, eivätkä särkät olisi kuitenkaan tuulelta suojanneet.
Menimme myös liian läheltä noita saaria. Osittain siitä syystä, että Pasilla oli hankaluuksia saada kajakki käännettyä tuulta kohti, vaikka kohtalaisen vahva meloja onkin. Tuulen puuskat olivat todella tiukkoja. Muutamassa paikassa aallot kaatuivat päälle ihan kunnolla, mataloituvan pohjan takia. Tuli pakkosivusurffeja. Onneksi ei kovin pitkiä.
Ristisaareen lopulta päästiin ilman dramatiikkaa.

Ristisaaren pohjoispään lahdelma. Saaressa oli neljä lintumiestä, joiden veneet näkyvät kuvassa.

Kaunissaari Ristisaaresta kuvattuna. Tuosta melottiin äsken.

Ristisaaren länsirantaa.